Rotukuvaus: pieni portugalinpodengo
Alkuperäisen tekstin on kirjoittanut Jorge Humberto, Portugali
Tekstin on suomentanut Tuija Tuorilainen
Portugalinpodengo on portugalilaisten kansallisrotu. Se on nopea, ketterä ja erittäin kestävä rotu. Pienen portugalinpodengon säkäkorkeus on vain 20-30 cm ja painoa 4-5 kg, mikä tekee siitä hyvin näppäräkokoisen koiran ja silti se on kestävä metsästäjä. Suurempi kokomuunnos on keskikokoinen portugalinpodengo, joka on jalostettu metsästyskoiraksi. Pieni portugalinpodengo ajaa kanit pois kallion koloista niin, että keskikokoinen voi seurata niitä tasaisella maalla.
Pienen portugalinpodengon jalostuksessa keskikokoinen muunnos vain tehtiin pienemmäksi menettämättä mitään sen luonteenpiirteitä. Huomiota ei laitettu niinkään turkin värille tai tyypille. Portugalinpodengo voi olla yksivärinen satunnaisilla valkoisilla merkeillä tai sen väri vaihtelee punaisesta vaaleaan hiekkaan tai jopa mustaan. Turkki on lyhyt ja sileä tai pitempi ja karkea.
Ystävällisen ja eloisan luonteesta johdosta pieni portugalinpodengo sopii myös kaupunkielämään. Pientä portugalinpodengoa ei ole muunneltu jalostuksella ja niinpä sillä ei esiinny mitään perinnöllisiä sairauksia. Pieni portugalinpodengo on iloinen, valpas, eloisa ja ystävällinen, mutta myös peloton koira. Sitä on helppo pitää, mutta se kyllä haukkuu jonkin verran. Se kiintyy omistajaansa ja on ystävällinen myös lapsille ja toisille koirille. Se vaatii liikuntaa ja huomiota ja pitää leikkimisestä.
Alkuperä:
Portugalinpodengon alkuperästä on useita teorioita. Todennäköisimmän teorian mukaan podengot, kuten muutkin Välimeren maiden rodut, ovat vanhan Egyptin faaraokoirien jälkeläisiä. Tämän tyypin koiran hajaantuivat vähä-Aasiasta (foinikialaiset 700 e.Kr.) pohjois-Afrikkaan ja Välimeren rannoille. Foinikialaiset esittelivät rodun portugalilaisille.
Suuri kanien määrä ja niiden metsästystekniikan kehittäminen yhdisti olemassa olevan kannan ja rohkaisi käyttämään tämän tyyppisiä koiria, joiden luonteenpiirteet ja taidot sopivat kanien metsästykseen. Myöhemmin sekä kreikkalaiset että roomalaiset esittelivät rotuja, joilla oli samanlainen alkuperä ja luonteenpiirteet. Nykyään pohjois-Afrikassa ja Välimeren rajamaissa on useita portugalinpodengon kaltaisia rotuja. Vaikka ne eivät muodosta määrättyä rotua, niiden suuri lukumäärä todistaa rodun alkuperän. Myöhemmin portugalilaiset rodut levisivät Brasiliaan, keski-Afrikkaan ja Intiaan.
Toimivuus:
Tähän päivään asti on portugalinpodengo säilyttänyt luontaisen metsästyskykynsä. Sitä käytetään kotimaassaan paljon metsästykseen nykyäänkin, mutta yhä lisääntyvässä määrin myös näyttelyissä. Portugalinpodengo on saavuttanut erinomaisia sijoituksia kovassa kilpailussa sekä kansallisissa että kansainvälisissä näyttelyissä niin kotimaassaan kuin myös eri puolilla maailmaa.
Pieni portugalinpodengo on tunnettu rotuna aina 15. vuosisadalta asti. Sitä käytettiin alussa hiirien, rottien ym. tuhoeläinten hävittämiseen taloista, ladoista ja jopa purjealuksista, joiden mukana podengot matkustelivatkin ympäri maailmaa.
Pieni portugalinpodengo on erityisen taitava metsästämään maassa saalistaen esim. mäyriä ja kettuja. Pikku podengot laitettiin koloihin pelottamaan ja jopa tappamaan sinne saaliinsa. Tämän vuoksi pikku podengot ovat nykyäänkin rohkeita, eteviä ja vilkkaita.
Mutta ennen kaikkea pikku podengo on pelottava metsästäjä, jota käytettiin usein läpipääsemättömillä alueilla, joissa se hiipi kasvillisuuden seassa ja kallion halkeamissa. Se tunnettiin 'viimeisenä hätäkeinona', koska se pystyi tutkimaan paikkoja, joita muut koirat eivät kyenneet tutkimaan.
Pieni portugalinpodengo on nykyään seurakoira erinomaisin tuloksin. Kiitos on sen tottelevaisen, rakastavan ja hellän luonteen. Podengolla on yhtä luontainen vastustuskyky sairauksille ja geneettisille poikkeavuuksille ja se vaatii varsin vähän terveydellistä huolenpitoa. Podengon turkissa on vain yksi kerros ja siitä on ilmeinen hyöty karvanvaihdon suhteen. Pienen kokonsa, hyvän terveytensä, turkkinsa ja luonteensa vuoksi pieni portugalinpodengo soveltuu helposti sisä-ja kaupunkikoiraksi kuin myös maaseudulle. Tämä on selvä etu verrattaessa sitä muihin, tavallisiin seurakoiriin.
Rotukuvaus: Pienet karkeakarvaiset portugalinpodengot Suomessa
Kirjoittanut rodun kasvattaja Hannu Mutanen (kennel Marella)
Pientä portugalinpodengoa käytetään kotimaassaan karkottavana metsästyskoirana. Koiran arvo mitataan siellä lähinnä metsästysominaisuuksien perusteella.
Suomessa rotu on täysin seurakoira, jonka metsästysvaistosta ei ole sanottavammin haittaa. Toki rotu on pienen kokonsa ja nopeutensa vuoksi ns. riskirotu auton alle jäämisen suhteen. En voisi koskaan kuvitella pitäväni koiriani irrallaan esim. omassa pihassa ilman valvontaa.
Pieni portugalinpodengo on peruskoira, jonka opetukseen ja kasvatukseen soveltuvat täysin mistä tahansa koirakirjasta luettavat perussäännöt. Pienestä koosta huolimatta on tärkeää muistaa ettei rotu ole luonteeltaan mikään sylikoira vaan enemmänkin hieman terrieriluonnetta omaava toiminnallinen pakkaus. Podengot lenkkeilevätkin vaivatta samat matkat kuin monet suuremmat koirat.
Olen tavannut monenluonteisia podengoja, mutta mielestäni vallitsevana piirteenä on kuitenkin tietty varauksellisuus kaikkia uusia asioita (myös ihmisiä) kohtaan. Tämän takana on rodun alkukantaisuus ja kotimaassa tämä luonteenpiirre on henkiinjäämisen perusta. Onkin syytä katsoa ettei asia käänny ylenpalttiseksi kodin ja ympäristön vahtimiseksi.
Lasten ja muiden lemmikkien kanssa podengot tulevat kohtalaisesti toimeen ja onkin tärkeää, että koira totutetaan ko. asioihin tarpeeksi nuorena.
Mielestäni negatiivisin piirre pikkupodengoilla on niiden herkkähaukkuisuus. Koira omaksuu luontaisesti pihavahdin ja ovikellon roolin. Kaikille siitä ei muodostu ongelmaa ja niinpä pikku podengoja asuu Helsingin keskustassakin
Rotu on todella vilkas ja podengo on aina siellä missä omistajakin. Podengot ovat helposti oppivia (myös negatiivisia asioita) ja ne haluavat miellyttää omistajaansa suostumatta silti pelleksi. Pieniä portugalinpodengoja on Suomessa esiintynyt näyttelyiden lisäksi tottelevaisuuskokeissa, agilityssa ja vinttikoirien maastojuoksuissa.
Suomessa jalostukseen käytettäville podengoille ei pienen populaation (n.80 kpl) vuoksi voida asettaa rajoja. Niinpä jokainen kasvattaja joutuu miettimään mm. terveysseikat itse pentuetta suunnitellessaan. Perinnöllisiä sairauksia ei ole juurikaan löytynyt. Muutama Legg-Perthesin tautitapaus on ilmennyt, samoin pari epilepsiä tapausta. Näyttelyiden kannalta riesanamme on alapurenta (yli 10%), joka useimmiten ilmenee vasta hampaiden vaihtumisen yhteydessä (4-6 kk ikäisenä). On siis täysin mahdotonta ja edesvastuutontakin myydä 8 viikon ikäistä podengoa näyttelykoira-lupauksella.
Tällä hetkellä Suomessa pentua hankkivan suurin vaikeus lienee rodun harvinaisuus. Pentuja syntyy vain 6-8 kpl / vuosi ja niinpä joskus sopivaa pentua voi joutua odottamaan jopa parikin vuotta.
Alkuperäisen tekstin on kirjoittanut Jorge Humberto, Portugali
Tekstin on suomentanut Tuija Tuorilainen
Portugalinpodengo on portugalilaisten kansallisrotu. Se on nopea, ketterä ja erittäin kestävä rotu. Pienen portugalinpodengon säkäkorkeus on vain 20-30 cm ja painoa 4-5 kg, mikä tekee siitä hyvin näppäräkokoisen koiran ja silti se on kestävä metsästäjä. Suurempi kokomuunnos on keskikokoinen portugalinpodengo, joka on jalostettu metsästyskoiraksi. Pieni portugalinpodengo ajaa kanit pois kallion koloista niin, että keskikokoinen voi seurata niitä tasaisella maalla.
Pienen portugalinpodengon jalostuksessa keskikokoinen muunnos vain tehtiin pienemmäksi menettämättä mitään sen luonteenpiirteitä. Huomiota ei laitettu niinkään turkin värille tai tyypille. Portugalinpodengo voi olla yksivärinen satunnaisilla valkoisilla merkeillä tai sen väri vaihtelee punaisesta vaaleaan hiekkaan tai jopa mustaan. Turkki on lyhyt ja sileä tai pitempi ja karkea.
Ystävällisen ja eloisan luonteesta johdosta pieni portugalinpodengo sopii myös kaupunkielämään. Pientä portugalinpodengoa ei ole muunneltu jalostuksella ja niinpä sillä ei esiinny mitään perinnöllisiä sairauksia. Pieni portugalinpodengo on iloinen, valpas, eloisa ja ystävällinen, mutta myös peloton koira. Sitä on helppo pitää, mutta se kyllä haukkuu jonkin verran. Se kiintyy omistajaansa ja on ystävällinen myös lapsille ja toisille koirille. Se vaatii liikuntaa ja huomiota ja pitää leikkimisestä.
Alkuperä:
Portugalinpodengon alkuperästä on useita teorioita. Todennäköisimmän teorian mukaan podengot, kuten muutkin Välimeren maiden rodut, ovat vanhan Egyptin faaraokoirien jälkeläisiä. Tämän tyypin koiran hajaantuivat vähä-Aasiasta (foinikialaiset 700 e.Kr.) pohjois-Afrikkaan ja Välimeren rannoille. Foinikialaiset esittelivät rodun portugalilaisille.
Suuri kanien määrä ja niiden metsästystekniikan kehittäminen yhdisti olemassa olevan kannan ja rohkaisi käyttämään tämän tyyppisiä koiria, joiden luonteenpiirteet ja taidot sopivat kanien metsästykseen. Myöhemmin sekä kreikkalaiset että roomalaiset esittelivät rotuja, joilla oli samanlainen alkuperä ja luonteenpiirteet. Nykyään pohjois-Afrikassa ja Välimeren rajamaissa on useita portugalinpodengon kaltaisia rotuja. Vaikka ne eivät muodosta määrättyä rotua, niiden suuri lukumäärä todistaa rodun alkuperän. Myöhemmin portugalilaiset rodut levisivät Brasiliaan, keski-Afrikkaan ja Intiaan.
Toimivuus:
Tähän päivään asti on portugalinpodengo säilyttänyt luontaisen metsästyskykynsä. Sitä käytetään kotimaassaan paljon metsästykseen nykyäänkin, mutta yhä lisääntyvässä määrin myös näyttelyissä. Portugalinpodengo on saavuttanut erinomaisia sijoituksia kovassa kilpailussa sekä kansallisissa että kansainvälisissä näyttelyissä niin kotimaassaan kuin myös eri puolilla maailmaa.
Pieni portugalinpodengo on tunnettu rotuna aina 15. vuosisadalta asti. Sitä käytettiin alussa hiirien, rottien ym. tuhoeläinten hävittämiseen taloista, ladoista ja jopa purjealuksista, joiden mukana podengot matkustelivatkin ympäri maailmaa.
Pieni portugalinpodengo on erityisen taitava metsästämään maassa saalistaen esim. mäyriä ja kettuja. Pikku podengot laitettiin koloihin pelottamaan ja jopa tappamaan sinne saaliinsa. Tämän vuoksi pikku podengot ovat nykyäänkin rohkeita, eteviä ja vilkkaita.
Mutta ennen kaikkea pikku podengo on pelottava metsästäjä, jota käytettiin usein läpipääsemättömillä alueilla, joissa se hiipi kasvillisuuden seassa ja kallion halkeamissa. Se tunnettiin 'viimeisenä hätäkeinona', koska se pystyi tutkimaan paikkoja, joita muut koirat eivät kyenneet tutkimaan.
Pieni portugalinpodengo on nykyään seurakoira erinomaisin tuloksin. Kiitos on sen tottelevaisen, rakastavan ja hellän luonteen. Podengolla on yhtä luontainen vastustuskyky sairauksille ja geneettisille poikkeavuuksille ja se vaatii varsin vähän terveydellistä huolenpitoa. Podengon turkissa on vain yksi kerros ja siitä on ilmeinen hyöty karvanvaihdon suhteen. Pienen kokonsa, hyvän terveytensä, turkkinsa ja luonteensa vuoksi pieni portugalinpodengo soveltuu helposti sisä-ja kaupunkikoiraksi kuin myös maaseudulle. Tämä on selvä etu verrattaessa sitä muihin, tavallisiin seurakoiriin.
Rotukuvaus: Pienet karkeakarvaiset portugalinpodengot Suomessa
Kirjoittanut rodun kasvattaja Hannu Mutanen (kennel Marella)
Pientä portugalinpodengoa käytetään kotimaassaan karkottavana metsästyskoirana. Koiran arvo mitataan siellä lähinnä metsästysominaisuuksien perusteella.
Suomessa rotu on täysin seurakoira, jonka metsästysvaistosta ei ole sanottavammin haittaa. Toki rotu on pienen kokonsa ja nopeutensa vuoksi ns. riskirotu auton alle jäämisen suhteen. En voisi koskaan kuvitella pitäväni koiriani irrallaan esim. omassa pihassa ilman valvontaa.
Pieni portugalinpodengo on peruskoira, jonka opetukseen ja kasvatukseen soveltuvat täysin mistä tahansa koirakirjasta luettavat perussäännöt. Pienestä koosta huolimatta on tärkeää muistaa ettei rotu ole luonteeltaan mikään sylikoira vaan enemmänkin hieman terrieriluonnetta omaava toiminnallinen pakkaus. Podengot lenkkeilevätkin vaivatta samat matkat kuin monet suuremmat koirat.
Olen tavannut monenluonteisia podengoja, mutta mielestäni vallitsevana piirteenä on kuitenkin tietty varauksellisuus kaikkia uusia asioita (myös ihmisiä) kohtaan. Tämän takana on rodun alkukantaisuus ja kotimaassa tämä luonteenpiirre on henkiinjäämisen perusta. Onkin syytä katsoa ettei asia käänny ylenpalttiseksi kodin ja ympäristön vahtimiseksi.
Lasten ja muiden lemmikkien kanssa podengot tulevat kohtalaisesti toimeen ja onkin tärkeää, että koira totutetaan ko. asioihin tarpeeksi nuorena.
Mielestäni negatiivisin piirre pikkupodengoilla on niiden herkkähaukkuisuus. Koira omaksuu luontaisesti pihavahdin ja ovikellon roolin. Kaikille siitä ei muodostu ongelmaa ja niinpä pikku podengoja asuu Helsingin keskustassakin
Rotu on todella vilkas ja podengo on aina siellä missä omistajakin. Podengot ovat helposti oppivia (myös negatiivisia asioita) ja ne haluavat miellyttää omistajaansa suostumatta silti pelleksi. Pieniä portugalinpodengoja on Suomessa esiintynyt näyttelyiden lisäksi tottelevaisuuskokeissa, agilityssa ja vinttikoirien maastojuoksuissa.
Suomessa jalostukseen käytettäville podengoille ei pienen populaation (n.80 kpl) vuoksi voida asettaa rajoja. Niinpä jokainen kasvattaja joutuu miettimään mm. terveysseikat itse pentuetta suunnitellessaan. Perinnöllisiä sairauksia ei ole juurikaan löytynyt. Muutama Legg-Perthesin tautitapaus on ilmennyt, samoin pari epilepsiä tapausta. Näyttelyiden kannalta riesanamme on alapurenta (yli 10%), joka useimmiten ilmenee vasta hampaiden vaihtumisen yhteydessä (4-6 kk ikäisenä). On siis täysin mahdotonta ja edesvastuutontakin myydä 8 viikon ikäistä podengoa näyttelykoira-lupauksella.
Tällä hetkellä Suomessa pentua hankkivan suurin vaikeus lienee rodun harvinaisuus. Pentuja syntyy vain 6-8 kpl / vuosi ja niinpä joskus sopivaa pentua voi joutua odottamaan jopa parikin vuotta.
